Näyttely: Muste, paperi, aikaa - Diy.autopsy

“Ei saa­ta­villa ole­vaa hoi­to­suun­ni­tel­maa”

Tämän näyt­te­lyn teema on vai­keaa mää­ri­tellä yksit­täi­sellä sanalla. Jos sen haluaa pel­kis­tää, tyl­sästi voisi sanoa vain ”mus­ta­val­koi­nen”.

Jokai­nen työ on erit­täin tär­keä ja hen­ki­lö­koh­tai­nen minulle.

Jokai­nen teos pitää sisäl­lään satoja tai tuhan­sia tun­teja hau­toen tun­tei­den kok­tai­lia, joka on muo­vau­tu­nut eteesi visu­aa­liksi.

Halusin haas­taa itseäni luo­malla vielä viisi vuotta sit­ten minulle tek­ni­sesti täy­sin mah­dot­to­mia töitä. Yri­tin paneu­tua pro­ses­siin kai­kista eri kul­mista entis­tä­kin enem­män, tavoit­tee­nani löy­tää rat­kai­suja ongel­miin, jotka oli­vat estä­neet minua mene­mästä entis­tä­kin syvem­mälle tai­teen teke­mi­sessä.

Mie­leni toi­mii kuin kamera. Saan idean kuvasta, jonka haluan maa­lata tai piir­tää ja se jää mie­leeni jokaista pie­nin­tä­kin yksi­tyis­koh­taa myö­ten ”Jo val­miiksi ‑kan­sioon”, kun­nes otan mus­tetta, pape­ria ja aikaa, jotta voin työs­tää sen todel­li­suu­teen!

Olen löy­tä­nyt itseni ”toi­sesta maa­il­masta” havah­tues­sani sii­hen että halu­tes­sani pys­tyn toteut­ta­maan aivan jokai­sen kuvan minkä ”mie­leni ottaa”.

Tun­tuu, että elä­mäni pituus ei tule riit­tä­mään jokai­sen tun­teen, aja­tuk­sen ja idean kuvaksi visua­li­soi­mi­seen.

Estee­tön | Ilmai­nen

Näyt­tely on avoinna Val­kean Nur­kan nuo­ri­so­ti­lan aukio­loai­ko­jen mukai­sesti.